torstai 28. syyskuuta 2017

Beyond Eyes (2015)

Olen aina ollut heikkona nätteihin ja lyhyisiin seikkailupeleihin. Ne vievät mukavasti ajatukset pois ankeasta arjesta silloin kun sitä tarvitsee. Beyond Eyes vei ajatukset ihanan kesäisiin väreihin, kivaan äänimaailmaan sekä haikean kauniiseen tarinaan. Valitettavasti peli on kuitenkin älyttömän lyhyt, hidastempoinen ja ei aiheuta sitä tuttua kutinaa, jonka vuoksi peli pelataan uudelleen. 

Beyond Eyes on seikkailupeli, jonka kehitti Tiger & Squid ja julkaisi Team17 4.8.2015. Se löytyy Xbox:lle, Ps4:lle ja Pc:lle. Omaan Steam-kirjastoon peli eksyi Humble Bundlen kesäalesta. Peli ei ole niitä kalliimpia ja maksaa Steamissa vähän päälle kympin. 

Pelin värimaailma on kaunis

Pelissä liikutaan Rae nimisellä 10-vuotiaalla, joka on menettänyt näkönsä ilotulitteiden kanssa tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Tyttö on arka ja viihtyy parhaiten yksinään tai pulskan Nani-kissan kanssa. Yhtenä päivänä Nani katoaa ja Rae lähtee etsimään rakasta ystäväänsä kodin ulkopuolelle. Ulkomaailma on kuitenkin pelottava ja täynnä ääniä, jotka monet ovatkin jotain aivan muuta kuin miltä aluksi kuulostaa. Askel kerrallaan Rae tunnustelee tietä eteenpäin ja kohti Nanin kohtaloa.

Rae ja hänen pullea kaverinsa Nani

Rae ei näe, mutta kuulee ja tunnustelee ympäristöään. Muuten valkoinen ympäristö saa väriä Raen mielikuvituksen turvin. Hahmolla liikuttaessa ympäristö hahmottuu sitä mukaa kun Rae liikkuu. Kaikki on värikästä niin kauan kun Rae tuntee olonsa turvalliseksi. Kun jotain epämukavaa, pelottavaa tai ahdistavaa tulee vastaan, maailma muuttuu kylmäksi ja harmaasävyiseksi. Rae liikkuu hyvin hitaasti eteenpäin ja jää helposti kiinni puiden reunoihin tai puskiin. Mitään vaarallista ei voi vahingossa tapahtua, sillä näkymättömät seinämät tulevat vastaan, joten voit pelata turvallisin mielin ja tutkia mielin määrin.

Turvallisin mielin maailmaa tutkiva Rae

Ahdistunut ja pelokas Rae


Pelin pelaamiseen meni vain kolme tuntia, mutta suoraviivaisempi pelaaja onnistuu kyllä pelaamaan sen vielä lyhyemmässä ajassa. Achievement-metsästäjät saavat varautua olemaan hyvin kärsivällisiä etsiessään piilotettuja palkintoja, sillä Raen vauhdilla lyhytkin matka tuntuu ikuisuudelta. Ehkäpä tästä syystä peli on pidetty lyhyenä? Peli on sen verran hidastempoinen, ettei sitä kyllä kolmea tuntia enempää jaksaisi. Voisin kyllä kuvitella, että moni lapsi saattaisi pelistä tykätä. Oikeastaan pelin sijaan tästä olisi saatu oikein ihana lastenkirja. Arvosanaksi tulis: "Ihan kiva peli, mutta..."

-Lunitsi

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Broken Age (2015)

Kaikki ystäväni tietävät, että olen suuri seikkailupelien fani. Olen pelannut niitä pienestä pitäen, ja suurin osa steamin (hyvistä) point’n’click –seikkailuista on minulle tuttuja. Sitten jouduin pienen ongelman äärelle. Mikä seikkailu ansaitsisi olla ensimmäinen, josta Sokerinoppaan kirjoitan? Vaihtoehtoja oli monia, mutta päädyin loppupelissä ihastuttavaan Broken Ageen. Muutaman vuoden ajan olen pelannut seikkailuja niin, että pelaamme ystäväni kanssa samaan aikaan ja juttelemme samalla steamin chatissa. Tällä tavalla yksinpelistäkin saa melkein moninpelin. Broken Age on yksi niistä harvoista peleistä, jota olen jaksanut pelata yksin uudelleen.

Broken Age on Double Fine Productionsin kehittämä ja julkaisema peli. (Sama yhtiö on tehnyt muun muassa modernin version Day of the Tentaclesta.) Peli sai alkunsa kickstarterista, jonka avulla nostettu summa on yksi pelihistorian suurimmista. Pelin ohjaaja on Tim Schafer, joka palasi pelien maailmaan ensimmäistä kertaa vuoden 1998 jälkeen. Ääninäyttelyssä loistavat Masasa Moyo, Jack Black ja Elijah Wood. Broken Age on siis tehty huippuosaajien ja supertähtien voimin.

Pelin juoni on mielenkiintoinen. Valtava monsteri Mog Chothra kiertää pelimaailman kyliä ja kaupunkeja etsien uhrilahjaksi tarjottavia neitoja. Mutta mitä tekee pelin sankaritar Vella Tartine? Entä hyvin erikoisen avaruusaluksen kapteeni Shay Volta? Yritän välttää spoilereita tässä tekstissä, joten jos aiot pelata Broken Agea, niin ei hätää. Voit lukea tätä turvallisin mielin.

Peli alkaa pelattavan hahmon valinnalla.

Pelin mekaniikka on yksinkertainen. Osoita ja klikkaa. Hahmo liikkuu sinne, mihin hiirelläsi osoitat. Pelissä kerätään esineitä, joita käytetään toisiin esineisiin tai kohteisiin. Pelin puzzlet ovat muutamaa kinkkistä lukuunottamatta aika helppoja, mikä passaa minulle, sillä olen oikeastaan aika surkea ratkaisemaan vaikeita puzzleja. Päähenkilöiden lisäksi muut hahmot ovat todella hyvin toteutettuja. Avaruusaluksen virkatut pehmoystävät ovat söpöjä, ja mystinen puhuva puu oudolla tapaa huvittava.

Vella ja neuroottinen, puhuva puu.

Broken Agen ympäristöt ovat pastellinsävyisiä ja kauniita. Vellan seikkailu alkaa hänen kotikaupungistaan Sugar Buntingista. Jokaisella pelin kylällä ja kaupungilla on oma teemansa. Shay taas aloittaa matkansa lähinnä 5-vuotiaille lapsille suunnitellussa avaruusaluksessa. Scifi-elementeistä huolimatta peli on mielestäni enemmän fantasiaa. Peli sopii (ainakin minun mielestäni) kaikenikäisille pelaajille, ja oma veljentyttönikin on sitä intron verran pelannut. Pelissä ei muuta ahdistavaa ole, kuin hieman pelottava Mog Chothra, joka tosin on enemmän kummallinen kuin ahdistava. Mutta ehkä alle 7-vuotiaat pelaajat saattaisivat sitä hieman pelätä... Toki pelaajan täytyy osata englantia, mutta eipä tuo kielitaidottomuus minunkaan lapsuudessani estänyt seikkailupelien pelaamista. Sillä tavalla sitä oppii.

Pelin graafinen tyyli on silmiähivelevä. Siitä tulee mieleen moderni lastenkirjamaisuus ja sokerintäyteinen söpöys. Käsikirjoitus on hauska ja humoristinen, mutta peli ei onneksi ole kokonaan naurettava, kuten monet huumoriseikkailut (kuten Runaway: A Road Adventure tai Deponia.) Peli on saanut huikeita arvosteluita joka tuutista. Toki siinä on myös pieniä puutteita. Soundtrack saisi omasta mielestäni olla hieman mieleenpainuvampi, sillä nyt kun muistelen omia pelihetkiäni, en muista yhtäkään musiikkiteemaa. Pelin loppupuolella on pari raivostuttavaa puzzlea, joihin on toki olemassa vihjeet, mutta niitä on vaikea löytää. Muutama puzzle on myös ajoituksesta kiinni, mikä on aina inhottavaa.

Pelissä on myös syvällisempiä teemoja. Tarina on kahden nuoren, erilaisissa ympäristöissä kasvaneen ihmisen kasvutarina. Rohkeasti he rikkovat rutiinin ja lähtevät etsimään omaa polkuaan. Pelissä nousee esille ystävien tärkeys ja itsenäisen ajattelun rooli nuorten elämässä. Kaikki tämä on kuitenkin taitavasti kirjoitettu juonen taustalle. Pelaaja keskittyy ratkaisemaan hauskoja ongelmia ja lukemaan hyvin toteutettuja dialogeja.

Shay on jokapäiväisen rutiinin vanki.

Suosittelenko Broken Agea lukijoilleni? Ehdottomasti. Peli on noussut suosikikseni monien muiden loistavien seikkailujen sekaan. Se on yhdistelmä söpöä, kaunista ja mielenkiintoista. Olen jättänyt sen Steamin kirjastossa asennetuksi, mikäli joskus tekee taas mieli pelata. Pelin hinta Steamissa on 19,99€, joka on mielstäni kohtuullinen, mutta kannattaa varmaan odotella alennusmyyntejä (kuten aina). Keitä iso kuppi teetä, laita kynttilä työpöydälle ja käynnistä Broken Age. Siinä ensimmäinen tekstini seikkailusta. Niitä on tulossa paljon lisää! Kiitos ja kuitti. 

- Lissu

tiistai 12. syyskuuta 2017

Dead by Daylight

Illat ovat alkaneet pimentyä eli on aika aloittaa kauhupelikausi. Itsellä on tapana kerätä Halloweenin/Kekrin ajaksi lista pelattavia kauhupelejä, joiden seassa on niin omia suosikkeja kuin itselle vielä uusiakin kauhupelejä. Mikäs sen hauskempaa kuin pimeän aikaan hakata kynttilän valossa zombeja tohjoksi tai yrittää paeta sarjamurhaajaa. Eniten pidän niistä kauhupeleistä, joita voit hakata joko itseksesi randomeiden kanssa tai omalla kaveriporukalla. Ostin Dead by Daylightin nyt kesällä ja se kiri samantien omien suosikkien top 3:een. Ekalla kerralla pelatessa se aiheutti sopivasti sydämen tykyttämistä sekä hengityksen pidättämistä ja vaikka olenkin peliä jo jonkin verran hakannut niin jännitys ei vielä ainakaan ole pelaamisesta kadonnut. Peli on viime vuoden mallia. Starbreeze Studios julkaisi sen 14. kesäkuuta 2016 ja sen kehitti Behaviour Interactive. Se on saatavilla Pc:lle, Xbox One:lle ja Ps4:lle.

Virallinen traileri

Dead by Daylightissa voit pelata joko selviytyjänä tai tappajana. Kyseessä on siis 4vs1 moninpeli, jossa kaikki selviytyjät sekä tappaja ovat pelaajia. Ideana on, että selviytyjät ovat joutuneet tappajan muurien ja seinien ympäröimään loukkuun, josta pyritään pääsemään ulos. Uhrien täytyy käynnistää viisi generaattoria, jotka antavat virtaa kahdelle alueen portille, joista voi sitten kirmata vapauteen. Toinen vaihtoehto on löytää maassa oleva luukku, jonka saa auki joko laatikosta löytyvällä avaimella tai olemalla viimeinen hengissä oleva uhri. Tappaja taas tietysti yrittää estää paon kaikin keinoin kuten potkimalla generaattoreita rikki (pidentää niiden korjausta) sekä nappaamalla uhreja tiluksilla roikkuviin koukkuihin.

Pelissä on useampi hahmo joista valita itselleen sopiva. Jokaisella selviytyjällä ja tappajalla on omat erikoiskykynsä, jotka voi saavuttaa kehittämällä hahmoa Bloodweb-valikossa. Kehittämiseen tarvitaan Bloodpointseja, joita saa pelin aikana useammastakin asiasta. Selviytyjänä niitä saa mm. generaattorien korjauksesta, toisten pelaajien auttamisesta tai hengissä selviämisestä. Tappajana taas pisteitä kertyy ansojen avulla, nappaamalla selviytyjiä ja tietysti eniten jos saa kaikki selviytyjät kiinni. Bloodwebissä voit erikoiskykyjen lisäksi saada ostettua erilaisia esineitä, jotka helpottavat pelaamista kuten ensiapulaukun, työkalusalkun ja tietysti näihin add-oneja pidentämään käyttöä.

Bloodweb

Hahmovalikko tappajalla pelatessa

Tarinaa pelissä on sen verran, että jokaisella hahmolla löytyy oma taustalorensa, joista osa on ihan mielenkiintoisiakin. Itse tykkään lukea yleensäkin taustaloret peleissä, mutta tässä pelissä ne korkeintaan lisäävät pikkuriikkisen pelin tunnelmaa eli eivät todellakaan ole pakollista luettavaa. Eniten hahmoa valitessa kannattaa miettiä erikoiskykyjä ja tietysti että mikä itsestä tuntuu sopivalta. Peliin on myös saatavilla muutama dlc. Jos tykkäät Halloween-leffasta niin suosittelen hommaamaan samalla nimellä varustetun dlc:n niin pääset pelaamaan itse Michael Myersillä tai Laurie Strodella. Of Flesh and Mud-lisäristä taas löytyy murhaajaksi The Hag. Sparks of Madness taas tuo peliin mielisairaalan, tohtorin sekä yhden uuden selviytyjän. Loput lisäreistä omaavat lähinnä asusteita hahmoille. Left 4 Dead -pelien pelaajille hauskana lisänä pelin hahmovalikosta löytyy myös Bill sekä muille hahmoille leftikseen liittyviä asusteita.

Itse pelin grafiikat ovat kivat samoin kentät, mutta pelatessa tulee vastaan paikoittaista lagittamista. Hahmot hyppivät metrikaupalla välillä eteenpäin ja tulee tilanteita että tappajana luulit saaneesi tyypin koukkuun, mutta lagin vuoksi uhri pääseekin karkuun. Näitä ei onneksi ole paljoa, mutta kyllä se kriittisellä hetkellä kirpaisee. Varsinkin jos haluaa pelata omaa tasoaan paremmaksi. Pelistä löytyy siis arvojärjestelmä 20:stä alkaen. Omalla kohdalla se on ainakin peliä etsittäessä auttanut saamaan peliin mukaan oman tasoista porukkaa. Silloin näillä ei toki ole merkitystä jos pelaa kaveriporukalla, mutta randomeiden kanssa pelatessa on mukavempi, ettei vastaan tule joko pari tuntia pelanneita tai pari sataa tuntia pelanneita tyyppejä.

Jokainen matsi vaikuttaa omaan pelitasoon

Dead by Daylight ei ole niitä pelottavimpia kauhupelejä, joita olen pelannut, mutta ehdottomasti jännittävimpiä. Toki mitä enemmän peliä pelaat, sen vähemmän kauhunkiljahduksia enää pääsee, mutta se koskee melkein kaikkia kauhupelejä muutenkin. Yleensä kauhupeleissä opitaan tuntemaan vastustaja ja sitä kautta päihitetään peli, koska vastassa on npc.  Tässä pelissäpä vastustajat vaihtuvat jokaiseen erään, joten yllätyksellisyys ja jännitys pysyy ihan eri tavalla kuin muissa kauhupeleissä. Jos siis vähäkään kiinnostaa kauhu, moninpelaaminen, jännitys tai hc hippaleikit niin kokeile tätä peliä. Syysaletkin tekevät tuloaan, joten viimeistään silloin kannattaa harkita tämän pelin ostoa ja kokeilua.

May the odds be ever in your favor.

- Lunitsi

tiistai 5. syyskuuta 2017

Borderlands (2009)

Tälläisen pitkän ”kesälomatauon” jälkeen, on hyvä palata pelien kummaan maailmaan. Ainakin omia lomia ja työntäyteistä elämää voi sanoa jotenkin järkeenkäypäksi tekosyyksi blogihiljaisuudelle omalta osaltani. Ja koska aikomukseni oli jo kirjoittaa teksti aikoja sitten, ajattelin kirjoittaa sen pelistä, jonka pelaamisen aloittamisen aloitin erittäin paljon myöhemmin kuin muut. Missasin siis jälleen hypejunan. Kaikki ympärilläni olivat aina kehuneet kyseistä peliä, mutta itse aikoinaan läppärini (tai vanhempaakin vanhemmista käytetyistä osista kasatusta pöytäkoneesta) kanssa olin skipannut kyseisen pelin.  Kun vihdoin sain aikaseksi aloitettua pelin (oisko ollu vuoden 2012 kesällä tai syksyllä) oli peli jo kerennyt olla markkinoilla 3 –vuotta. Pelin julkaisu Euroopassa tapahtui PC:lle 30.10.-09 ja PS3:lle 23.10.-09. Pelin kehitti Gearbox ja julkaisi 2K.


Ehkä tunnetuin kuva pelistä

Ennen Borderlandsia en ollut pahemmin pelannut räiskintäpelejä, sillä olin enemmän ollut tähän mennessä strategia/fantasiapelaaja. Mitä nyt veljen koneella joskus jotain Call of Dutya yksikseni mäiskinyt. Tähän nyt varmaan voisi luetella pari muutakin peliä, mutta 5-15min kokeiluja ei varmaan voi sanoa kuin huonoksi yritykseksi. Sanottakoon ampumistaidoistani näin: en olisi osunut edes ladon seinään vaikka se lato olisi ollut naaman edessä metrin etäisyydellä. Borderlands oli minulle ”gatewaygame”, jonka avulla siirryin myös enemmän muihinkin räiskintäpeleihin. En siis enää vain taistellut taikamiekoilla lohareita vastaan ja ratkonut vaikeita pähkinöitä, sillä räiskinnästä sai ihan yhtä paljon iloa kuin näistäkin. Eikä tarvinnut käyttää pikkuruisia olemattomia kahta aivosoluani vaikeiden arvoitusten ratkontaan.



Borderlandsissa minua kiinnosti tämän sarjakuvamainen ulkonäkö, eikä pelistä kyllä huumoriakaan puutu.  Peliin on lätkäisty hulvattomia hahmoja, joista ehdoton kunniamaininta kuuluu cl4p-tp:lle eli Claptrapille. He, ketkä vihaavat kyseistä hahmoa voivat nyt kuvitella tuiman katseeni heitä kohtaan.
Pidin myös Borderlandsissa siitä, että siinä oli sellainen roolipeliaspekti. Pystyt valitsemaan millä hahmolla pelaat, sillä eri hahmoilla on eri taitoja.  Tähän peliin on saatu 4 hahmoa, jonka väliltä voit valita: Mordecai (hunter), Roland (soldier), Lilith (siren) & Brick (berserker). Kun ensimmäistä kertaa itse pelasin, muistaakseni pelasin Brickillä, sillä olen aina pitäny ns. ”raskaammista” hahmoista jos minulle on annettu valinnanvaikeus ja –oikeus.



Lunaticit, nuo pelin ihastuttavimmat hahmot <3

Mutta sitten itse astiaan, eli peliin. Borderlands sijoittuu Pandora nimiselle planeetalle, jonka maailma on tyypiltään post-apokalyptinen.  Ennen pelin tapahtumia Atlas Corporation on löytänyt Prometheus –planeetan läheltä Vaultin, joka tarun mukaan sisältää kehittynyttä avaruusteknologiaa. Tämä tieto herätti tietenkin mielenkiinnon myös kilpailevien yritysten silmissä (mm. Dahl Corporation). Pandora –planeetalla on löydettiin samankaltaisia alueita, jotka muistuttavat jo aiemmin Pandorasta löydetyn Vaultin aluetta. Atlas ei kuitenkaan tiennyt, että planeetta oli talvisyklissä ja kevään tullen kaikki pahat monsterit tulevat koloistaan ulos. Atlas ei myöskään löydä planeetalta kehittynyttä teknologiaa ja hylkää sen. Samalla Dahl Corporation ja heidän sponsoroimat asuttautumisalukset tulevat planeetalle mineraalien perässä. Dahl Corp. ei kuitenkaan unohda mahdollista Vaultin olemassa oloa, vaan alkaa myös etsiä sitä mineraalibisneksen sivussa. Dahlin Patricia Tannis, xeno-arkeologi, löytää tietoa mahdollisesta Vaultista, mikä taas houkutteli Atlasin sotilasjoukot planeetalle. Tämä synnytti sodan planeetalle, ja sen vuoksi rikkaat jättävät planeetan ja köyhät jäävät jälkeen (köyhät kyykkyyn!). Lähtiessään planeetalta Dahl Corp. vapauttaa jengit ja rikolliset planeetalle.



Pala pelin karua maisemaa


Tästä pääsemmekin itse pelissä tapahtuvaan tarinaan. En nyt ruodi juonta hirveän tarkasti, sillä se on parempi itse kokea. Sinä olet onnenonkija (vault hunter), jonka tehtävänä on löytää Vaultiin avain. Ikävä kyllä tämä avain ei ole yhtenä palasena vaan se on levitelty palasina pitkin Pandoraa. Eikä sinulla ole aikaa hukattavaksi, sillä vaultin saa auki vain 200 vuoden välein. Saat kuitenkin avuksesi  Tanniksen lisäksi mm. Guardian Angelin (radion kautta apua antava täti), Cl4p-tp:n (tuttavallisemmin Claptrap) ja muita hullunkurisia hahmoja, joiden avulla löydät kaksi palasta. Kolmas kuitenkin tuottaa ongelmia, sillä juonenkäänne tulee peliin mukaan. Lähes kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen.  Tulet huijatuksi ja yhteydet muuhun maailmaan katkaistaan.  Noh, mutta kuten arvata saatamme, meidän oma onnenonkijamme selvittää nämä ongelmat ja painaa höyryjunan lailla eteenpäin kohti uusia vaikeuksia. Uusia vaikeuksia kuitenkin tulee ja käykin niin, että päävihollisesi Steele saa koko avaimen itselleen.  Kuten arvata saattaa, päähenkilömme saapuu hieman liian myöhään Vaultille, sillä Steele oli juuri kerennyt avaamaan sen. Eikä Vaultia ole täytetty avaruusteknologialla ja aarteilla kuten tarina oli kertonut. Vaultissa on jättimäinen hirviö nimeltä Destroyer. Tämä monsteri tappaa Steelen ja hänen joukkionsa. Sinä päästät monsterin päiviltä sekä suljet Vaultin tämän veriteon jälkeen.  Guardian Angel selittää sinulle kuinka avaruusoliot olivat tehneet Vaultit vankiloiksi näille suurille monstereille. Hän myös pahoittelee, että ei kertonut tätä aiemmin sillä tapahtumien piti kulkea juuri näin. Typerä nainen... Hahmon puolesta voin kysyä vain, että olisiko pieni vinkki ollut edes hyvä?


Pelisarjan ensimmäinen osa päättyy tähän ja toinen aloittaa oman tarinansa tästä. Vaikka ensimmäinen peli päättyikin juonellisesti,  on se saanut neljä lisäosaa. Nämä lisäosat sisältävät pieniä tarinan pätkiä ja/tai haasteita pelattavaksi. Jokaisen lisärin tarina kehkeytyy jonkin pääpelissä olevan hahmon ympärille. Nämä lisärit ovat mukava lisä peliin, ja pelaaja itse saa paremman käsityksen pelin hahmoista ja heidän taustoistaan. Ja kuten aiemmin mainitsin, pelisarjasta on kolme osaa. Ehkä tulen vielä kirjoittamaan myös niistäkin. Ehkä en. Aika näyttää ;)


Over ’n’ out

-murmu