Aletaanpas minun teksteissä käymään kerrankin jotain vähän
tuoreempaa tapausta lävitse. Nyt kun olin syksyllä päässyt kauhupelien makuun,
iskin silmäni tähän kyseiseen tapaukseen. Hellbladesta oli käyty tuolloin
paljon keskustelua sen ulkonäöllisten seikkojen vuoksi. Se oli vähä kuin
taidonnäyttö, että pienemmätkin pelifirmat voivat tehdä nättiä jälkeä eikä
siihen tarvita isoja rahasampoja. Peliä oltiin myös tässä vaiheessa kehuttu sen
verta paljon, että veikkauksia vuoden parhaimpiin peleihinkin oli heitetty
ilmoille. Ja muahan ei tarvitse hirveästi vakuutella oikeastaan minkään
suhteen, vaan innostun tosi helposti. En siis tiennyt pelistä paskan vertaa,
mutta pelkät kertomukset ja muutamat kuvat vakuuttivat minutkin hankkimaan
kyseisen pläjäyksen. Pelihän siis ilmestyi 8.8.2017 PS4:lle ja Windowsille. Sen
kehittäjänä sekä julkaisijana toimi Ninja Theory, joka on ollut muunmuassa
kehittämässä Devil May Cry –pelejä.
 |
| Senua on hyvin hyvin vihainen. |
En lähde pelin tarinaa tälläkään kertaa spoilaamaan sen
enempää vaan kerron siitä erittäin pienen pintaraapaisun muutaman screenshotin
kera. Tarina noin muutenkin pääsi ehkä hieman unohtumaan matkan varrella, kun
pelatessa saattoi tulla ”vahingossa” kuukauden tauko pariinkin otteeseen. Tämän
kanssa kun kävi pariinkin otteseeen niin, että pelatessa jää jumittamaan
johonkin yhteen ärsyttävään kohtaan, minkä jälkeen tekee vaan mieli sammuttaa
peli eikä enää käynnistää uusiksi. Ja kun taukoa tulee enemmän kuin viikko niin
tuntuu, että unohtaa koko tarinan ja tekisi mieli vain aloittaa koko paska
alusta muttei jaksaisi sitäkään tehdä. Kyllä te lukijat tiedätte sen tunteen. Mutta
asiasta kukkaruukkuun ja siitä kohti korkeuksia.
 |
| Tuli sedälle vähän kuumat oltavat. |
 |
| Tälläisistä kivenmurikoista sai tarinaa auki kun keskitti kyvyllä. |
Hellblade: Senua’s sacrifice perustuu kelttiläiseen
mytologiaan, minkä maailma läväytetään heti silmille pelin alkuun. Hellblade
kertoo Senua nimisen naisen tarinan siitä, kuinka tämä sukeltaa helvetin
syvyyksiin Helheimiin pelastamaan tapetun rakkaan miehensä, Dillionin. Matka
Helheimiin ei kuitenkaan ole suora, vaan sinne päästäkseen Senuan pitää ratkoa
erinäisiä pulmia ja taistella kuolleita kelttisotureita vastaan. Hienon
yksityiskohdan pelille antaa myös se, että saat heti alussa kuulla kuinka
kuolemiset ovat rajattuja. Luo pienen paineen pelaamiselle kun haluaa säilyä
koko ajan elossa hinnalla millä hyvänsä. Sen lisäksi Senualla on ”kyky” kuulla
ääniä, jotka joko neuvovat häntä tai käskevät hänen perääntyä. Hänen kykynsä
koskee myös asioiden näkemistä. Keskittymällä Senua saa ratkottua pulmia sekä
siinä sivussa hieman taustatarinaa auki. Hellblade käsittelee
mielenterveysongelmia suhteellisen raskaalla kädellä näiden äänien ja näkyjen,
sillä Senuan tarina kuvastaa aika pitkälti psykoosissa elävää ihmistä. Nämä aiemmin
mainitsemani äänet luovat todella tunnelmaa peliin, pimeässä yksin pelatessa
kuulokkeet syvällä päässä alkaa itsellekin tulla hieman hassu tunne päähän. Vaikka
minulla ne äänet tuppaavat olemaan typeriä pohdintoja ei-niin-tärkeistä asioista, kuten huonoista
puujalkavitseistä.
 |
| "Et oo tosissas" |
Pelin ongelman ratkomiskohdat ovat suhteellisen helppoja:
”avataksesi tämän oven, etsi tälläinen ja tälläinen symboli”. Jossain kohtaa
nämä olivat todella nopeita löytää, mutta välillä näitä sai etsiä hieman
kauemminkin. Muutamia muunkin tyylisiä
pulmanratkomistyyppejä oli, mutta pääsääntöisesti ne olivat juuri näitä
etsimishärpäkkeitä.
 |
| Kauhupeli, yeah right... |
Hellbladessa
olevat taistelukohtaukset ovat vähäisiä, mutta ne eivät olekaan tarinassa ääpointtina.
Nekin taistelut on tehty simppeleiksi mäiskimiseksi. Välillä ne vaativat pientä
taktikointia, mutta aika pitkälti pärjää kun muistaa blockata vähän vaikeampien
vihujen lyöntejä ja siirtyy hakkaamaan näitä niiden selkäpuolelle. Loppua kohden taistelut alkavat ikävä kyllä
hieman puuduttaa juuri tämän yksinkertaisuuden vuoksi.
 |
| Vähän osviittaa pelin taistelusta. Vähä niinko laasermiekat! WZOOOM |
Koska mikään ei kestä ikuisesti, niin ei tämä tekstikään
kestä. Yhteenvetona sanottakoon, että Hellblade on hintansa väärti oleva peli. Se
kannattaa hankkia ja pelata jo senkin takia läpi jos kiinnostaa erittäin
tarinapohjainen kauhupeli. Ja kauhuhan tässä pelissä ei ollut sellaista
hyppysäikkykauhua, vaan enemmän juuri sellaista psykologista mieleen iskevää. Pelissä
pientä pettymystä itselle kuitenkin juuri loi näiden pulmien ja taisteluiden
yksitoikkoisuus. Antaisin tälle kuitenkin 4,5/5 pistettä.
 |
| Suurin ylpeyden aiheeni pelistä, perseiden screenshottaaminen. Tämä taisi olla parhain otos. |
Helvetistä kevääseen,
murmu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti