Tykkään laitella asioita hyvyysjärjestykseen. Oli kyse sitten elokuvista tai peleistä, niin olen miettinyt tarkasti, mitkä teokset lopulta päätyvät Top3 -listalle. Tarkkaavaisimmat ovat huomanneet, että tämän päivän arvostelun kohde on yksi minun kaikkien aikojen suosikeimmista peleistä (löytyy Noppailijat -sivulta!). Gabriel Knight 3 – Blood of the Sacred, Blood of the Damned on vuonna 1999 julkaistu Sierran seikkailupeli, jonka kirjoittaja on legendaarinen seikkailuguru Jane Jensen. (Ollut mukana kirjoittamassa muun muassa peliä Cognition!). Peli oli aikoinaan edistyksellinen 3D-teknologian edelläkävijä, ja saikin palautetta kauniista grafiikoista. Muistan, miten kovasti tätä kehuttiin Pelit-lehdessä vuonna nakki! Mutta miten hyvin peli on ikääntynyt? Mietitään!
Peli alkaa sarjakuvalla, joka kannattaa lukea ennen pelin käynnistämistä. Skotlantilainen prinssi James on kutsunut varjonmetsästäjät tutkimaan salaperäisiä yövieraita, jotka vainoavat hänen perhettään kuin vampyyrit. Sitten prinssin vauvaikäinen poika Charlie kidnapataan. Gabriel Knight, tarinan sankari, onnistuu kuitenkin seuraamaan rikollisia ja päätyy junamatkan jälkeen pieneen Rennes-le-Châteaun kaupunkiin. Raportoidessaan tapahtumista prinssille käy ilmi, että kaupunki ei olekaan mikä tahansa maalaiskylä. Joka paikassa on salaseurojen jäseniä ja mystinen turistiryhmä, joka ei olekaan aivan tavallinen kokoelma matkustajia. Gabrielin työkumppani Grace Nakimura saapuu myös paikalle, ja pian he alkavat selvittämään mysteerien vyyhtiä, johon kuuluu muinaisen aarteen metsästämisen lisäksi vapaamuurarien ja vampyyrien suunnitelmien tutkimista.
 |
| Maalaisromantiikkaa. |
Hienointa pelissä on se, että suurin osa paikoista on oikeasti olemassa Etelä-Ranskan maaseudulla. Rennes-le-Châteaun kylä on ollut otollinen paikka salaliittoteorioille ja aarteenmetsästäjille ja se onkin ollut mukana monen elokuvan juonessa (mm. Da Vinci -koodi!) Peliin on kopioitu muun muassa kylän erikoinen kirkko, oivana tähystyspaikkana toimiva Tour de Magdala ja mystisen hahmon Saunièren asuinrakennus Villa Bethania. Paikat on toteutettu huikean yksityiskohtaisesti. Jokaista kirkon maalausta ja patsasta pystyy tutkimaan, ja pelin hahmoilla onkin kaikesta jotain sanottavaa. Myös naapurikylät Couiza ja Rennes-le-Bains ovat todellisia paikkoja. Oi miten ihanaa olisi joskus päästä tutkimaan näitä paikkoja oikeassakin elämässä!
 |
| Museotäti. |
Peli toimii hieman erilaisesti, kuin suurin osa point'n'click -seikkailuista. 3D-ympäristössä liikutellaan enemmän kameraa, kuin hahmoa. Kameraa pystyy liikuttamaan kaikkiin suuntiin ja sillä pystyy myös katsomaan alaspäin, mikä on kätevää, kun tutkii esimerkiksi lipaston laatikoita. Esc-näppäintä painamalla voi ohittaa kävelyanimaation. Pelaaminen onkin suurimmaksi osaksi “klik -> Esc, klik -> Esc, klik -> Esc”. Pelin vanhuuden ymmärtää myös siitä, ettei ympäristö ole yhtä isoa aluetta, vaan vastaan tulee välillä näkymättömiä seiniä. Mutta nykyään latausajat ovat niin lyhyitä, ettei tämä juurikaan haittaa. Steam-versiossa kamera tosin jumittaa muutaman sekunnin uudella alueella, mikä on erittäin ärsyttävää.
Ja nyt kun puhutaan Steam-versiosta... Voi luoja miten huono se onkaan verrattuna GOGin versioon. Grafiikat ovat entistäkin huonommat, vaikka ne olivat superhuonot jo aiemminkin. Cutscenet bugaavat jatkuvasti ja peli tökkii silloin tällöin aika pahasti. Suosittelen hankkimaan pelin mieluummin GOGista, mikäli kiinnostaa. Mutta varoituksen sana: Pelin grafiikat ovat tosiaankin huonot. Viisikulmioita ja kuusikulmioita joka paikassa. Sisätiloissa huonot tekstuurit eivät oikeastaan haittaa, mutta nurmikot ja kalliot ovat aivan kamalia. Itse olen tottunut grafiikoihin, mutta uudelle pelaajalle kokemus on varmaan pahempi. Varsinkin, kun pelissä on jonkin verran pikselinmetsästystä.
 |
| Ravintolan pöydätkin ovat kuusikulmioita. |
 |
| Ei nämä grafiikat sisätiloissa näytä niin pahalta! |
Pikselinmetsästystä ja hankalia puzzleja? Peli on kuuluisa siitä, että siinä on samalla aikaa yksi kaikkien aikojen huonoimmista puzzleista, mutta myös yksi parhaista ikinä! Pelin alkumetreillä on pitkä pätkä, jossa Gabriel jääräpäisenä miehenä haluaa vuokrata ison harrikan surkean mopedin sijaan. Asia ei liity pelin juoneen mitenkään, mutta sen toteuttaminen vaatii todella omituisia toimenpiteitä. Myöhemmin pelissä tulee kuitenkin vastaan Le Serpent Rouge -puzzle, joka on nerokkuudessaan aivan toista luokkaa. Moniosaisen arvoituksen ratkominen alueen kartan avulla on jännittävää ja palkitsevaa. Gabriel ja Grace käyttävät erityistä Sidney-ohjelmaa tietokoneella, joka auttaa heitä pitämään silmällä epäiltyjä ja etsimään tietoa erinäisistä tapaukseen liittyvistä hakusanoista. Koneella myös etsitään piilotettuja vihjeitä teksteistä ja kuvista. Kone on kyllä aika tehokas ja fiksu verrattuna siihen, minkälainen kone itselläni oli vuonna 1999... Mutta ehkä se oli jonkinlainen superkone.
 |
| Maailmankaikkeuden älykkäin kone vuosimallia 1999. |
Jane Jensen on tosiaan kirjoittanut mestariteoksen. Peli on kolmas osa Gabriel Knight -trilogiasta, mutta se oli ensimmäinen, jota itse pelasin. Pelin pääjuonen lisäksi on kivaa seurata, miten hahmojen välit kehittyvät pelin aikana. Mielenkiintoisin suhde on päähenkilöiden Gabrielin ja Gracen välillä. Gabriel käyttää kaiken energiansa pikku Charlien löytämiseen, kun taas Grace on kiinnostunut alueen historiasta ja aarteenmetsästyksestä. Pelin ääninäyttelijät tekivät myös hyvää työtä. Gabrielia ääninäyttelee vanha kunnon Tim Curry. Curry sai aikanaan huonoa palautetta ylinäyttelemisestä, mutta omasta mielestäni roolisuoritus on ihan OK. Muukin äänimaailma on ihana! Musiikki on pääosin tunteikasta pianomättöä ja melodiat jäävät helposti mieleen.
 |
| Mutta grafiikat ulkosalla... Voih. |
Tarinaltaan Gabriel Knight 3 on loistava. On kidnappausta, murhia, vampyyreja, salaseuroja ja arvoituksia. Mikäli uskallatte käynnistää pelin, jossa on näin huonot grafiikat, niin tarinan puolesta ette tule pettymään. Peli on myös kohtalaisen pitkä. Itse pelasin sen juuri läpi, ja siihen meni noin kahdeksan tuntia. Helposti olisi mennyt kymmenenkin, jos olisin tutkinut joka taulun ja hotspotin. Pelissä kerätään pisteitä, joita on yhteensä 965. Itse en ole koskaan saanut täysiä pisteitä, vaikka kuinka yritän. Tälläkin kertaa jäi parisataa pistettä saamatta.
Suosittelenko peliä lukijoille? Kyllä, mutta pelaajan täytyy sietää vanhentuneita grafiikoita. Pelissä on hankalia puzzleja ja muutamia aikarajoitteisia tehtäviä. Itse tiedän tasan tarkkaan, mitä pitää seuraavaksi tehdä, mutta uudelle pelaajalle tietyt kohdat voivat olla vaikeita. Harmillisesti en muista yhtään, minkälaista peliä oli pelata ensimmäistä kertaa. Jos joku tämän tekstin myötä kokeilee peliä, niin raportoikaa siitä täällä tai discordissa! Itse tulen pelaamaan pelin vielä monen monta kertaa. Se on minulle niin rakas.
-Lissu
