Miten saada murmun huomio peleissä? Tee seikkailupeli, jossa
voi pelata eläinhahmolla. Vieläpä jumalaisella eläinhahmolla niin avot, meitsi
on myytyä akkaa. Okami ei tässä tapauksessa ollut poikkeus, vaan heti
ensisilmäyksestä lähtien olin kiinnostunut tuhlaamaan kaiken aikani kyseiselle
pelille. Ensikosketuksen peliin sain Nintendo Wii konsolilla, kun veljeni oli
ostanut pelin ja näin kun hän pelasi tätä. Okamihan julkaistiin alunperin PlayStation
2:lle vuonna 2006, mutta itse en kyseistä konsolia omistanut ja pelasin
kyseisellä konsolilla lähinnä nuorempana vain Lunitsilla tai Lissulla kyläilessäni. Okamin
suosio ei muutenkaan räjähtänyt PS2:lle, kun PlayStation 3 ja Xbox julkaistiin
samoihin aikoihin. Muutama kuukausi Okamin julkaisun jälkeen pelin kehittäjä
Clover Studios ilmoitti lakkauttavan firmansa. Tästä huolimatta, peli saatiin
Nintendo Wiille vuonna 2008 ja PlayStation 3:lle HD versio vuonna 2012. Kiitos
CapComin ja pulkkaan mukaan hypänneen kehittäjän Ready at Dawnin.
Issun kiusaaaaaa... |
Itse olen pelannut Okamin kaksi kertaa läpi (tekstiä
kirjottaessa alkaa sormet syyhytä jo kolmatta kertaa). Ensimmäisen kerran
pelasin tosissaan Wiillä, oli mielenkiintoista tehdä Celestial Brush -liikkeitä
itse ”piirtämällä”. Wiin ohjain toimi kuin suurikokoinen pensseli, vaikkakin
välillä juuri tästä ”itse piirtämisellä” oli ne huonot puolensa. Jos käsi
tärähtää tai sensori ei lue liikkeitäsi oikein, ei hommasta tuu lasta eikä
paskaa. Silloin lähinnä turhautui ja teki mieli heittää koko kapula seinään jos
homma jatkui pidempään. Toisen pelikerran pelasin PlayStation 3:lla, kun sain
hyppysiini HD –version pelistä. Pleikkarin kapulalla maalailu oli himpun verran
helpompaa, mutta tatilla maalailu ei vetänyt pelin sisälle samalla tavalla.
Verrattavissa pelit eivät muutoin olekaan, paitsi kuvanlaadulta. HD –versiossa
nyt tietenkin on parempi kuvanlaatu. Ei varmaan yllättänyt.
Pelin alkaessa sinulle selostetaan taustatarinaa aiemmin tapahtuneesta.
Shiranui (jumalainen valkoinen susi) ja Nagi (Kamiki kylän soturi) kahlitsevat
Orochin (kahdeksanpäinen käärme ja pahis) Tsukuyomin (miekka) avulla Moon
caveen. Fun fact, Orochi on oikeastikin Japanin mytologian hirviö. 100 –vuotta
myöhemmin miekka poistetaan leposijastaan ja Orochi pääsee takaisin
valloilleen. Tällä kertaa saamme kuitenkin apuun Auringon jumalan Amaterasun,
joka muistuttaa kovasti ulkonäöllisesti Shiranuita ja Amaterasu onkin Shiranui
uudelleensyntyneenä. Samalla kun tarina alkaa, saat toveriksesi matkailevan taiteilijan Issunin, rasittavan
kirpun joka ulisee suunnilleen kaikesta mitä ikinä tapahtuukin. Issun kuuluu
lajiltaan Poncleihin, jotka ovat keijumaisia pieniä inisijöitä. Mutta sitten
takaisin pelin tarinaan. Tehtävänäsi on saada Orochi takaisin ansaan, ja päästä
eroon tästä pahantekijästä. Orochilla kuitenkin on muita suunnitelmia, hän
haluaa uhrata Kamiki kylän kauneimman neidon, Kushin, jotta voisi hallita Nipponia.
Avuksesi Orochia vastaan saat tällä kertaa Susanon, Nagin kaukaisen sukulaisen.
Susanosta on tehty huvittava hahmo pelissä, sillä hän on rakastaa alkoholia ja näet
hänet nukkumassa milloin missäkin. Susano ei muutoin haluaisi edes auttaa
Orochin kukistamisessa, mutta joutuu aina vahingossa toiminnan keskelle.
Okamissa ideana on kerätä Celestial
Brush –liikkeitä ja niiden avulla edetä aina seuraaviin haasteisiin. Celestial Brush liikkeitä on yhteensä 13 ja
näihin kuuluu muunmuassa Bloom, jonka avulla voit pistää puut kukkimaan. Ja
esimerkiksi Cherry Bombilla (kun piirrät sen, se muistuttaa oikeastikin
kirsikkaa!) voit räjäytellä kaikkea mahdollista. Mikä onkaan mukavempaa kuin
nähdä maailman räjähtelevän tuhannen pillun päreiksi. Celestial Brush liikkeet ansaitaan muilta
jumalhahmoilta, jotka ovat kätkeytyneet tähtikuvioihin. Aina aika ajoin kohtaat
paikan, jossa pääset höpöttelemään muille jumalolennoille ja saat uusia tapoja
piirrellä.
Jolkotijolkoti maisemia pitkin |
Peliin on lisätty todella paljon sivutehtäviä, ja niihin
uppoaakin aikaa enemmän kuin itse tarinaan. Etenkin jos on tälläinen
perfektionisti eikä suostu pelaamaan pelin kuin 100% läpi. Jossain vaiheessa
tämäkin tuottaa ongelmansa, sillä osasta arvoituksia on tehty todella haastavia
ja niihin saattaa upota tovi ennen kuin
saat tehtyä ne. Pelissä voi myös ruokkia eri eläinlajeja . Ruokkimalla eläimiä
saat Praisea, jonka avulla voit kehittää esimerkiksi mustemäärääsi tai hipareitasi.
Pelissä voi myös kalastaa, en itse koskaan saanut kaikkia eri kalalajeja
kerättyä kun se oli niin hirviän vaikiaa. Täytyy saada klikattua oikeaa nappia
oikeaan aikaan ja samalla veivata tattia ettei kala vain pääse karkaamaan. Ja
mitä kauemmin onnistut kalastamaan, sitä vaikeammaksi se muuttuu. En muutenkaan
perusta kaloista, kuten osa lukijoistakin tietää suhtautumiseni kalaan. Ja ne
ketkä eivät tiedä, voivat kysyä jos ovat uteliaita.
Mutta mitä minulla itsellä on jäänyt pelissä eniten mieleen,
ja mistä minä eniten pidin? Ehdottomasti lempipaikkojani on Sasa Sanctuary,
joka on varpusklaanin pitämä majatalo. Nämä klaanin hahmot ovat sympaattisia
kavereita, jotka saavat hymyn huulille olemuksellaan. Sasa Sanctuaryyn pääsee
muutoinkin vain ne, keillä on puhdas sydän. Ja Amaterasullahan tietenkin on. Kyseisestä
paikasta löytyy yksi pelimusiikin kipalekin, joka on ehdottomasti
pelimusiikkien kultaa minulle. Lisättäköön se kappale tähän loppuun,
lopettamaan rustailut ennen kuin tästä tulee kovin kiusallinen loppu. Loppu.
Meikäläinen alottaa nyt lomailun, palataan astialle kun siihen
taas tulee mahdollisuus. Superia kesän jatkoa kaikille ihanille lukijoille!
-murmu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti