torstai 15. kesäkuuta 2017

Ōkami (2008)

Miten saada murmun huomio peleissä? Tee seikkailupeli, jossa voi pelata eläinhahmolla. Vieläpä jumalaisella eläinhahmolla niin avot, meitsi on myytyä akkaa. Okami ei tässä tapauksessa ollut poikkeus, vaan heti ensisilmäyksestä lähtien olin kiinnostunut tuhlaamaan kaiken aikani kyseiselle pelille. Ensikosketuksen peliin sain Nintendo Wii konsolilla, kun veljeni oli ostanut pelin ja näin kun hän pelasi tätä. Okamihan julkaistiin alunperin PlayStation 2:lle vuonna 2006, mutta itse en kyseistä konsolia omistanut ja pelasin kyseisellä konsolilla lähinnä nuorempana vain Lunitsilla tai Lissulla kyläilessäni. Okamin suosio ei muutenkaan räjähtänyt PS2:lle, kun PlayStation 3 ja Xbox julkaistiin samoihin aikoihin. Muutama kuukausi Okamin julkaisun jälkeen pelin kehittäjä Clover Studios ilmoitti lakkauttavan firmansa. Tästä huolimatta, peli saatiin Nintendo Wiille vuonna 2008 ja PlayStation 3:lle HD versio vuonna 2012. Kiitos CapComin ja pulkkaan mukaan hypänneen kehittäjän Ready at Dawnin.


Issun kiusaaaaaa...

Itse olen pelannut Okamin kaksi kertaa läpi (tekstiä kirjottaessa alkaa sormet syyhytä jo kolmatta kertaa). Ensimmäisen kerran pelasin tosissaan Wiillä, oli mielenkiintoista tehdä Celestial Brush -liikkeitä itse ”piirtämällä”. Wiin ohjain toimi kuin suurikokoinen pensseli, vaikkakin välillä juuri tästä ”itse piirtämisellä” oli ne huonot puolensa. Jos käsi tärähtää tai sensori ei lue liikkeitäsi oikein, ei hommasta tuu lasta eikä paskaa. Silloin lähinnä turhautui ja teki mieli heittää koko kapula seinään jos homma jatkui pidempään. Toisen pelikerran pelasin PlayStation 3:lla, kun sain hyppysiini HD –version pelistä. Pleikkarin kapulalla maalailu oli himpun verran helpompaa, mutta tatilla maalailu ei vetänyt pelin sisälle samalla tavalla. Verrattavissa pelit eivät muutoin olekaan, paitsi kuvanlaadulta. HD –versiossa nyt tietenkin on parempi kuvanlaatu. Ei varmaan yllättänyt.


Pelin alkaessa sinulle selostetaan taustatarinaa aiemmin tapahtuneesta. Shiranui (jumalainen valkoinen susi) ja Nagi (Kamiki kylän soturi) kahlitsevat Orochin (kahdeksanpäinen käärme ja pahis) Tsukuyomin (miekka) avulla Moon caveen. Fun fact, Orochi on oikeastikin Japanin mytologian hirviö. 100 –vuotta myöhemmin miekka poistetaan leposijastaan ja Orochi pääsee takaisin valloilleen. Tällä kertaa saamme kuitenkin apuun Auringon jumalan Amaterasun, joka muistuttaa kovasti ulkonäöllisesti Shiranuita ja Amaterasu onkin Shiranui uudelleensyntyneenä. Samalla kun tarina alkaa, saat toveriksesi  matkailevan taiteilijan Issunin, rasittavan kirpun joka ulisee suunnilleen kaikesta mitä ikinä tapahtuukin. Issun kuuluu lajiltaan Poncleihin, jotka ovat keijumaisia pieniä inisijöitä. Mutta sitten takaisin pelin tarinaan. Tehtävänäsi on saada Orochi takaisin ansaan, ja päästä eroon tästä pahantekijästä. Orochilla kuitenkin on muita suunnitelmia, hän haluaa uhrata Kamiki kylän kauneimman neidon, Kushin, jotta voisi hallita Nipponia. Avuksesi Orochia vastaan saat tällä kertaa Susanon, Nagin kaukaisen sukulaisen. Susanosta on tehty huvittava hahmo pelissä, sillä hän on rakastaa alkoholia ja näet hänet nukkumassa milloin missäkin. Susano ei muutoin haluaisi edes auttaa Orochin kukistamisessa, mutta joutuu aina vahingossa toiminnan keskelle.


Okamissa ideana on kerätä Celestial Brush –liikkeitä ja niiden avulla edetä aina seuraaviin haasteisiin.  Celestial Brush liikkeitä on yhteensä 13 ja näihin kuuluu muunmuassa Bloom, jonka avulla voit pistää puut kukkimaan. Ja esimerkiksi Cherry Bombilla (kun piirrät sen, se muistuttaa oikeastikin kirsikkaa!) voit räjäytellä kaikkea mahdollista. Mikä onkaan mukavempaa kuin nähdä maailman räjähtelevän tuhannen pillun päreiksi.  Celestial Brush liikkeet ansaitaan muilta jumalhahmoilta, jotka ovat kätkeytyneet tähtikuvioihin. Aina aika ajoin kohtaat paikan, jossa pääset höpöttelemään muille jumalolennoille ja saat uusia tapoja piirrellä.



Jolkotijolkoti maisemia pitkin

Peliin on lisätty todella paljon sivutehtäviä, ja niihin uppoaakin aikaa enemmän kuin itse tarinaan. Etenkin jos on tälläinen perfektionisti eikä suostu pelaamaan pelin kuin 100% läpi. Jossain vaiheessa tämäkin tuottaa ongelmansa, sillä osasta arvoituksia on tehty todella haastavia ja niihin saattaa  upota tovi ennen kuin saat tehtyä ne. Pelissä voi myös ruokkia eri eläinlajeja . Ruokkimalla eläimiä saat Praisea, jonka avulla voit kehittää esimerkiksi mustemäärääsi tai hipareitasi. Pelissä voi myös kalastaa, en itse koskaan saanut kaikkia eri kalalajeja kerättyä kun se oli niin hirviän vaikiaa. Täytyy saada klikattua oikeaa nappia oikeaan aikaan ja samalla veivata tattia ettei kala vain pääse karkaamaan. Ja mitä kauemmin onnistut kalastamaan, sitä vaikeammaksi se muuttuu. En muutenkaan perusta kaloista, kuten osa lukijoistakin tietää suhtautumiseni kalaan. Ja ne ketkä eivät tiedä, voivat kysyä jos ovat uteliaita.


Mutta mitä minulla itsellä on jäänyt pelissä eniten mieleen, ja mistä minä eniten pidin? Ehdottomasti lempipaikkojani on Sasa Sanctuary, joka on varpusklaanin pitämä majatalo. Nämä klaanin hahmot ovat sympaattisia kavereita, jotka saavat hymyn huulille olemuksellaan. Sasa Sanctuaryyn pääsee muutoinkin vain ne, keillä on puhdas sydän. Ja Amaterasullahan tietenkin on. Kyseisestä paikasta löytyy yksi pelimusiikin kipalekin, joka on ehdottomasti pelimusiikkien kultaa minulle. Lisättäköön se kappale tähän loppuun, lopettamaan rustailut ennen kuin tästä tulee kovin kiusallinen loppu. Loppu.


Meikäläinen alottaa nyt lomailun, palataan astialle kun siihen taas tulee mahdollisuus. Superia kesän jatkoa kaikille ihanille lukijoille!


-murmu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti