Crash Bandicoot 3: Warped (1998)

Tänään viikonlopun kunniaksi jatkan Crash Bandicoot –kirjoitusten sarjaa, ja vuorossa on sarjan kolmas osa. Crash Bandicoot 3: Warped ilmestyi vuonna 1998, ja se toi sarjaan paljon uutta ja mielenkiintoista sisältöä. Mikäli oikein muistan, niin Warped oli toinen Crash-peli, joka meidän perheeseen hankittiin. Ero ensimmäiseen peliin oli valtava, mutta suurimman osan uudesta materiaalista otimme hyvin vastaan. Jälleen kerran isoveljeni pelasi peliä enemmän kuin minä, mutta pelin seuraaminen vierestä oli ihan yhtä jännittävää, kuin itse pelaaminen. En muista tosin paljoakaan siitä, miten ja milloin Warpedia pelasimme. Peli oli kuitenkin todennäköisesti joululahja.

Pelin teema on sarjan parhaimmistoa.

Pelin juoni on hyvin samantapainen Crash Bandicoot 2:n kanssa. Crash kerää voimakristalleja ja timantteja pelastaakseen maailman klassiselta pahikselta Dr. Neo Cortexilta ja uudelta tuttavuudelta, Aku Akun pahalta kaksoisveljeltä, Uka Ukalta. Kyllä, ensimmäistä kertaa pelisarjassa Aku Aku –naamio osaa puhua. Crashin sisko Coco Bandicoot on myös isommassa roolissa, ja hän on monessa kentässä pelattava hahmo. Uusia bossejakin on vanhojen tuttujen rinnalla, ja joka kentässä on paljon mielikuvituksellisia ja hauskoja vastuksia. Suosikkejani ovat kaksipäiset jättiläiset kentässä Double Header, ja Egypti-kenttien ”spikey mummyt”, jotka ovat kirjaimellisesti piikikkäissä arkuissa pomppivia vihaisia muumioita. Luit oikein.

Nappien päältä voi hypätä aikaportaaliin.

Kiinan muuri ja Pura-tiikeri.

Jälleen kerran timantin saa, kun on kerännyt kaikki laatikot kentässä ja päässyt sen läpi. Crash 2:n tapaan kentässä toki saa kuolla niin monta kertaa kuin haluaa, kunhan laatikot on kaikki rikottu. Tällä kertaa hommaa on helpotettu entisestään, kun valikossa näkyy myös kentän laatikoiden määrä. Pelaaja siis tietää etukäteen, montako laatikkoa kentässä on. Bonus-kenttienkin laatikot lasketaan mukaan, mutta suurin osa niistä on todella helppoja, joten ongelmaa ei pitäisi olla. Joissain kentissä on myös erityinen salareitti niille, jotka ovat selvinneet tarpeeksi pitkälle kuolematta. Tämä on pieni pala Crash 1:n tunnelmaa, ja tuo haastetta pelaajalle.

Peli sijoittuu ”Time Twister Machineen”, eli Dr. N. Tropyn rakentamaan aikakoneeseen, jossa on viisi eri maailmaa, joissa kussakin on viisi kenttää + bossi. Uusi maailma avautuu aina, kun edellisen bossi on voitettu. Ensimmäistä kertaa sarjassa bossitaistelun jälkeen pelaaja saa uuden supervoiman, jotka sitten ovat käytössä koko loppupelin ajan. Ensimmäinen voima on tehostettu body slam, josta on hyötyä ehkä korkeintaan kaksi kertaa koko pelin aikana... Aika turha siis. Seuraavat voimat ovat kaksoishyppy ja death spin tornado, jotka antavat mahdollisuuden hypätä korkeammalle ja pitemmälle, ratkaisten monta ongelmaa seikkailun aikana. Neljäs ja mielenkiintoisin voima on hedelmäsinko, jolla voi rikkoa laatikoita ja tuhota vihollisia pitkän matkan päästä. Mielestäni sinko on vähän liiankin tehokas ase, sillä se ei kuluta Crashin wumpa-varastoa laisinkaan, ja kaikki viholliset kuolevat välittömästi osuman saatuaan.

Viimeinen supervoima liittyy tiukasti toiseen täysin uuteen elementtiin Crash-sarjassa. Kentistä voi myös ansaita reliikkejä, jotka saa läpäisemällä kentän tietyssä ajassa. Crash dash –voiman avulla pelaaja voi juosta kentän läpi huomattavasti nopeampaa, kuin normaalisti. Reliikkejä on kolmenlaisia: Safiiri, kulta ja platina. Safiiriset reliikit ovat erittäin helppoja saada, kun taas kulta ja platina vaativat oikeasti taitoa ja kärsivällisyyttä. Toki keltaiset sekuntilaatikot auttavat hieman. Niiden avulla kelloa voi pysäyttää muutamaksi sekunniksi säästäen aikaa. Mielestäni reliikit ovat erittäin hyvä lisä peliin, sillä sen ansiosta peli ei ole täysin ohi maailman pelastamisen jälkeenkään. Omat huippuajat voi tallentaa kortille, ja eri pelaajat voivat siten vertailla aikojaan. Platinan jälkeen voitettavina ovat vielä pelin kehittäjien huippuajat, joita on jo erittäin vaikea päihittää.

Pelin maisemat ja asetelmat ovat mielenkiintoisia verrattuna esimerkiksi ensimmäiseen Crashiin. On egyptiläistä ja arabialaista kenttää... On muinaisia dinosauruksia ja futuristisia kaupunkeja. Crash ja Coco ratsastavat ja ajavat monilla eri välineillä, joihin lukeutuu suloinen tiikerinpoikanen Pura, vesiskootteri, moottoripyörä, lentokone ja vasta kuoriutunut vauvadinosaurus nimeltä Baby-T. Suosikkikenttäni on Tomb Wader, jossa pitää kikkailla nousevan ja laskevan vedenpinnan kanssa egyptiläisessä rauniossa. Eniten inhoan moottoripyöräkenttiä ja vesiskootterikenttiä, jotka ovat aivan liian epämääräisiä. Laatikoita on hankala huomata, ja eksyminen on helppoa. Moottoripyöräkentissä taas kontrollit ovat huonot, mikä tekee Crashin ohjaamisesta maaliin hankalaa.

Egyptikentät ovat suosikkejani!

Joka pelissä juostaan jotain karkuun. Tällä kertaa dinosaurusta.

Warpedin soundtrack on jotain aivan uutta verrattuna sarjan kahteen ensimmäiseen osaan. Pelin päätunnari on siisti ja mieleenpainuva, ja se toistuu erilaisina versioina pelin bonus-kentissä. Heti ensimmäisen kentän raita on mahtava, sillä se tuo pelaajalle suuren seikkailun tuntuman. Muut raidat liittyvät tiiviisti kentän teemaan ja aikakauteen.

Raita kutsuu keskelle seikkailua!

Miinuksena sanottakoon, että osa timanteista vaatii pitkää backtrackingia, mikä tuntuu aina jotenkin väärältä. Varsinkin futuristisissa kentissä on hankalaa liikkua takaperin, kun viholliset ovat hankalia, ja osa lattiasta toimii liukuhihnaperiaatteella joko eteen- tai taaksepäin. Ison miinuksen saa myös kenttä Area 51?, joka on aikamoista hevonkakkaa. Pimeässä moottoripyörällä ajaminen on tuskaista ja hankalaa, ja ne perhanan UFOt ovat jatkuvasti tiellä.

Tuskan parahdus.

Suurin osa kokemuksistani ovat kuitenkin erittäin positiivisia. Crash Badicoot 3: Warped on ehdottomasti monipuolisin Naughty Dogin tuottamista Crash-peleistä. Siitä riittää iloa pitkäksi aikaa, ja se on vanhentunut arvokkaasti. Erilaiset supervoimat ja reliikkien metsästys olivat tervetulleita lisiä sarjaan. Tästä sarja jatkuu autopelillä Crash Team Racing, josta todennäköisesti kirjoittaa joku muu, kuin minä. Innolla jäämme odottamaan sitä! Aurinkoista takatalvea kaikille!

- Lissu