Nyt tiukka ote siitä kahvi- tai kolamukista, mitä
mahdollisesti pitelet juuri nyt hyppysissäsi lukiessasi tätä. Tekstin mukana
matkaamme ajassa taaksepäin. Mitäs sinulle lukijana tulee mieleen kun puhutaan
pelistä Bioshock? Wanhan ajan maailma, jossa räiskitään? Sitähän peli sinällään
onkin, mutta samalla myös todella paljon kaikkea muuta, johon iskemme tässä
tekstissä hampaamme kiinni. Bioshockia on leikkisästi sanottu System Shock 2
henkiseksi jatko-osaksi, sillä kyseisen pelin kehittäjiä on ollut mukana
Bioshockin teossa. Pelin on siis kehittänyt Irrational Games, ja julkaisun
suoritti 2K Games 24.8.2007 Xboxille
& Windowsille. Vuotta myöhemmin peli pääsi myös PlayStation 3:lle
julkaisuun.
Kaikki alkaa niin hyvin |
Nyt pääsemmekin hieman paremmin pureutumaan itse peliin ja
minun kokemuksiini siitä. Aloitetaan puhumalla Bioshockin tyylistä ja siitä,
mikä tekee tästä pelien kultahipusta niin immersioivan. Kuten varmaan aiemmin
olenkin jo maininnut ja minut tuntevat tietävät, että minuun iskee
postapokalyptisyys kuin kuuma veitsi voihin. Pelin maailma on tyyliltään Art
Decoa (Wanha tyyli), mikä on monelle Steampunk humputtajalle (yskäys Lunitsin
suuntaan) varmasti ns. ”turn on” tässä pelissä. Itseeni tuo Steampunk ei niin
iske tyyliltään oikeassa maailmassa, mutta pelien ja elokuvien maailmassa
hienosti tehty Art Deco on lähes aina positiivinen juttu. Ei passaa unohtaa
myöskään sitä, että Bioshock on kauhupeli. Kun aikoinaan kuulin Bioshockin
olevan kauhupeli, en tietenkään halunnut pelata heti kyseistä peliä, kiva nössö
kun olin. Myöhemmin pelattuani kuitenkin huomasin, että pelin kauhuosio ei
kovin kauheaa ollutkaan. Aika kevyttä oli tämän pelin kauhu verrattuna moneen
muuhun kauhupeliin. Oli miten oli, nämä mainitsemani elementit imaisivat minut
pelin sisään niin kovasti, että tavallaan olisin itsekin halunnut olla oikeasti
Rapturen (pelissä seikkailtavan kaupungin) asukas.
Daddy? DADDYY! |
Jos et halua tietää pelistä sen enempää, on aika sulkea
välilehti. Aion nyt nimittäin puhua hieman
pelin alkutarinasta ja mekaniikoista. En siis aio spoilata pelistä kuin
ensimmäiset 10 minuuttia.
Pelin lähtiessä rullailemaan, lävähtää ruutuun heti pelin
sijoittuva vuosikymmen, 1960-luku. Olet Jack –niminen mies lentokoneessa. Lento
ei kuitenkaan kestä kauaa, sillä lähes samantien kone putoaa keskelle Atlantia.
Kaikista koneen matkustajista olet ainoa hengissä selvinnyt. Yksin keskellä
merta? Aika pelottavaa.. Asia ei kuitenkaan näin ole, vaan kaiken sen meren ja palavien
lentokoneen osien keskellä Jack huomaa lähistöllä olevan majakan. Majakasta ei
kuitenkaan löydy majakanvartijaa, vaan Bathysphere mikä kuljettaa Jackin
merenalaiseen kaupunkiin Raptureen. Bathysphere on pelissä käytettävä
kuljetusväline. Sanottakoon, että se on vaikka sellainen sukellusveneen ja
metron sekoitus, pisteestä pisteeseen. Tämän sukellusvenemetron ikkunasta
näkee, kuinka Rapture esittäytyy mystisenä sekä kauniina kaupunkina syvyyksien
alla. Bathyspheressä Jack pääsee myös keskustelemaan radiopuhelimen kautta
irlantilaisen Atlaksen kanssa. Atlas varoittaa
Jackia Splicereista, pelin normaaleista vihuista, jotka ovat vallanneet
Rapturen. Hän myös kertoo, että ainoa tapa
selviytyä Rapturen syvyyksissä näiden hurjimusten käsissä on piikittämällä itseensä
Plasmideja. Miksipä siis et niin tekisi kun vieras mies pyytää sinua tekemään
niin? Parempi piikki kädessä kuin kymmenen ojassa, vai miten se menikään. Joka
tapauksessa, Plasmidit ovat pelissä käytettävä kyky. Näillä kyvyillä Jack
pystyy muunmuassa ampumaan sähköä tai tulta kädestään. Plasmidit kuitenkin
käyttävät omaa ”ammusvarastoa” EVEä. EVE on sinistä mönjää, jota Jackin
tarvitsee piikittää käteensä voidakseen käyttää näitä Plasmid kykyjään. Tämä
piikittäminen ei kuitenkaan ole ainoa asia mitä Atlas pyytää. Hän pyytää Jackia
myös tappamaan Big Daddy / Bouncer nimisiä ”otuksia” ja heidän varjelemia
Little Sistereitä ADAMin vuoksi. Saat kuitenkin tässä kohtaa valita pelastatko
tytöntyllerön vai totteletko Atlasta. Pelastamalla likat et saa yhtä paljon
ADAMia, mutta arvostusta Tenenbaum nimiseltä naiselta. Mutta mitäs se ADAM
onkaan? Se on pelissä käytettävää valuuttaa, jolla Jack pystyy ostamaan uusia Plasmid
kykyjä sekä kehittämään vanhoja.
Pelin kauhupeliosio tulee tästä vähän ilmi |
Try this. It'll be fun. |
Jottei asiat olisi niin yksinkertaisia, pelissä on myös dollareita
käytettävänä. Normaalilla rahalla pystyy ostamaan automaateista aseisiin uusia
patruunoita, helapäkkejä ja EVEä. Automaatit pystyy myös hakkeroimaan, jolloin
siellä myytävät tuotteet ovat halvempia. Hakkerointi pelissä toimii kuten vanha
kunnon putkimies –peli, enempää tästä ei varmaan tarvitse kertoakaan. Bioshock ei pelinä ole täysi tosikko, sillä se
tuo pienen ripauksen myös huumoria mukaan. Esimerkiksi polttamalla tupakkaa
pelissä Jack saa EVEä, mutta menettää energiaa. Alkoholijuomia nauttimalla käy
päinvastoin.
Musta tuntuu et täällä on vesivahinko. |
Nyt kun on peli spoilattu
täysin, voikin vääntää jotain
lopputekstien kaltaista. Bioshock on saanut jatkoa kahden pelin verran. Vaikka
peli ei itsessään ole edes kovin vanha, on se ja toinen osa saaneet jo
ReMasteroidun version. Tosi moni on valittanut näistä versioista, sillä ne ovat
todella bugisia. Itse pelasin uudestaan pelin läpi ReMasteroituna, ja koin vain
yhden bugin koko pelikerralla. Bugi kylläkin esti pelissä etenemisen, mutta
korjaantui edellisen tallennuksen uudelleen lataamisella. Jos kuitenkin pitäisi
valita alkuperäisen version ja ReMaster version väliltä kumman pelaa, kannattaa
ehdottomasti valita alkuperäinen niin välttyy mahdollisilta turhautumisilta.
Kauneutta. |
Minä kiitän ja kuittaan,
-murmu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti