keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Bioshock (2007)

Nyt tiukka ote siitä kahvi- tai kolamukista, mitä mahdollisesti pitelet juuri nyt hyppysissäsi lukiessasi tätä. Tekstin mukana matkaamme ajassa taaksepäin. Mitäs sinulle lukijana tulee mieleen kun puhutaan pelistä Bioshock? Wanhan ajan maailma, jossa räiskitään? Sitähän peli sinällään onkin, mutta samalla myös todella paljon kaikkea muuta, johon iskemme tässä tekstissä hampaamme kiinni. Bioshockia on leikkisästi sanottu System Shock 2 henkiseksi jatko-osaksi, sillä kyseisen pelin kehittäjiä on ollut mukana Bioshockin teossa. Pelin on siis kehittänyt Irrational Games, ja julkaisun suoritti 2K Games 24.8.2007  Xboxille & Windowsille. Vuotta myöhemmin peli pääsi myös PlayStation 3:lle julkaisuun.

Kaikki alkaa niin hyvin

Nyt pääsemmekin hieman paremmin pureutumaan itse peliin ja minun kokemuksiini siitä. Aloitetaan puhumalla Bioshockin tyylistä ja siitä, mikä tekee tästä pelien kultahipusta niin immersioivan. Kuten varmaan aiemmin olenkin jo maininnut ja minut tuntevat tietävät, että minuun iskee postapokalyptisyys kuin kuuma veitsi voihin. Pelin maailma on tyyliltään Art Decoa (Wanha tyyli), mikä on monelle Steampunk humputtajalle (yskäys Lunitsin suuntaan) varmasti ns. ”turn on” tässä pelissä. Itseeni tuo Steampunk ei niin iske tyyliltään oikeassa maailmassa, mutta pelien ja elokuvien maailmassa hienosti tehty Art Deco on lähes aina positiivinen juttu. Ei passaa unohtaa myöskään sitä, että Bioshock on kauhupeli. Kun aikoinaan kuulin Bioshockin olevan kauhupeli, en tietenkään halunnut pelata heti kyseistä peliä, kiva nössö kun olin. Myöhemmin pelattuani kuitenkin huomasin, että pelin kauhuosio ei kovin kauheaa ollutkaan. Aika kevyttä oli tämän pelin kauhu verrattuna moneen muuhun kauhupeliin. Oli miten oli, nämä mainitsemani elementit imaisivat minut pelin sisään niin kovasti, että tavallaan olisin itsekin halunnut olla oikeasti Rapturen (pelissä seikkailtavan kaupungin) asukas.

Daddy? DADDYY!

Jos et halua tietää pelistä sen enempää, on aika sulkea välilehti. Aion nyt nimittäin puhua hieman pelin alkutarinasta ja mekaniikoista. En siis aio spoilata pelistä kuin ensimmäiset 10 minuuttia.
Pelin lähtiessä rullailemaan, lävähtää ruutuun heti pelin sijoittuva vuosikymmen, 1960-luku. Olet Jack –niminen mies lentokoneessa. Lento ei kuitenkaan kestä kauaa, sillä lähes samantien kone putoaa keskelle Atlantia. Kaikista koneen matkustajista olet ainoa hengissä selvinnyt. Yksin keskellä merta? Aika pelottavaa.. Asia ei kuitenkaan näin ole, vaan kaiken sen meren ja palavien lentokoneen osien keskellä Jack huomaa lähistöllä olevan majakan. Majakasta ei kuitenkaan löydy majakanvartijaa, vaan Bathysphere mikä kuljettaa Jackin merenalaiseen kaupunkiin Raptureen. Bathysphere on pelissä käytettävä kuljetusväline. Sanottakoon, että se on vaikka sellainen sukellusveneen ja metron sekoitus, pisteestä pisteeseen. Tämän sukellusvenemetron ikkunasta näkee, kuinka Rapture esittäytyy mystisenä sekä kauniina kaupunkina syvyyksien alla. Bathyspheressä Jack pääsee myös keskustelemaan radiopuhelimen kautta irlantilaisen Atlaksen kanssa. Atlas varoittaa Jackia Splicereista, pelin normaaleista vihuista, jotka ovat vallanneet Rapturen. Hän myös kertoo, että ainoa tapa selviytyä Rapturen syvyyksissä näiden hurjimusten käsissä on piikittämällä itseensä Plasmideja. Miksipä siis et niin tekisi kun vieras mies pyytää sinua tekemään niin? Parempi piikki kädessä kuin kymmenen ojassa, vai miten se menikään. Joka tapauksessa, Plasmidit ovat pelissä käytettävä kyky. Näillä kyvyillä Jack pystyy muunmuassa ampumaan sähköä tai tulta kädestään. Plasmidit kuitenkin käyttävät omaa ”ammusvarastoa” EVEä. EVE on sinistä mönjää, jota Jackin tarvitsee piikittää käteensä voidakseen käyttää näitä Plasmid kykyjään. Tämä piikittäminen ei kuitenkaan ole ainoa asia mitä Atlas pyytää. Hän pyytää Jackia myös tappamaan Big Daddy / Bouncer nimisiä ”otuksia” ja heidän varjelemia Little Sistereitä ADAMin vuoksi. Saat kuitenkin tässä kohtaa valita pelastatko tytöntyllerön vai totteletko Atlasta. Pelastamalla likat et saa yhtä paljon ADAMia, mutta arvostusta Tenenbaum nimiseltä naiselta. Mutta mitäs se ADAM onkaan? Se on pelissä käytettävää valuuttaa, jolla Jack pystyy ostamaan uusia Plasmid kykyjä sekä kehittämään vanhoja.

Pelin kauhupeliosio tulee tästä vähän ilmi

Try this. It'll be fun.

Jottei asiat olisi niin yksinkertaisia, pelissä on myös dollareita käytettävänä. Normaalilla rahalla pystyy ostamaan automaateista aseisiin uusia patruunoita, helapäkkejä ja EVEä. Automaatit pystyy myös hakkeroimaan, jolloin siellä myytävät tuotteet ovat halvempia. Hakkerointi pelissä toimii kuten vanha kunnon putkimies –peli, enempää tästä ei varmaan tarvitse kertoakaan.  Bioshock ei pelinä ole täysi tosikko, sillä se tuo pienen ripauksen myös huumoria mukaan. Esimerkiksi polttamalla tupakkaa pelissä Jack saa EVEä, mutta menettää energiaa. Alkoholijuomia nauttimalla käy päinvastoin.


Musta tuntuu et täällä on vesivahinko.

Nyt kun on peli spoilattu täysin, voikin vääntää  jotain lopputekstien kaltaista. Bioshock on saanut jatkoa kahden pelin verran. Vaikka peli ei itsessään ole edes kovin vanha, on se ja toinen osa saaneet jo ReMasteroidun version. Tosi moni on valittanut näistä versioista, sillä ne ovat todella bugisia. Itse pelasin uudestaan pelin läpi ReMasteroituna, ja koin vain yhden bugin koko pelikerralla. Bugi kylläkin esti pelissä etenemisen, mutta korjaantui edellisen tallennuksen uudelleen lataamisella. Jos kuitenkin pitäisi valita alkuperäisen version ja ReMaster version väliltä kumman pelaa, kannattaa ehdottomasti valita alkuperäinen niin välttyy mahdollisilta turhautumisilta.

Kauneutta.


Minä kiitän ja kuittaan,
-murmu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti