Keisarin uudet kuviot (2001)

Kaikki Disney-fanit varmasti tietävät vuoden 2000 klassikkoelokuvan Keisarin uudet kuviot. Hulvatonta huumoria täynnä oleva elokuva ansaitsi toki vierelleen yhtä hulvattoman tasohyppelypelin. Keisarin uudet kuviot –peli julkaistiin vuonna 2001 PlayStationille. Elokuvan fanina peli oli pakko saada, ja voi luoja kun sitä tulikin pelattua. Alkuperäinen levyni on harmillisesti hukan teillä, mutta katsoin tätä kirjoitusta varten YouTuben keisarivideoita muistaakseni kentät ja tunnelmat. Voi sitä nostalgian määrää!

Peli myötäilee elokuvan juonta, ja siinä seikkaillaan tutuissa maisemissa muutamaa uutta paikkaa lukuunottamatta. Alussa pelin sankari, keisari Kuzco, on muuttunut laamaksi ja herää pienestä muinaisen inkakauden kylästä keskellä vuoria. Pelin tarkoituksena on ohjata Kuzco takaisin palatsiinsa, jotta tämä voi päihittää vihollisensa Yzman ja muuttua takaisin ihmiseksi. Matka on pitkä ja täynnä vaaroja. Yzman vartijoita on joka paikassa, ja koko eläin- ja kasvikunta tuntuu olevan Kuzcoa vastaan. Kuzcon ”ystävä” Pacha on myös mukana seikkailussa. Näiden kahden keskusteluja on hauska seurata pelin edetessä.

Kylässä saa paljon vinkkejä typeriltä lapsilta.

Pelissä kerätään kolikoita, joilla ei oikeastaan mitään sen kummempaa funktiota ole. Muita kerättäviä asioita ovat Wampy-pehmolelut, joiden avulla Kuzco voi jatkaa lähimmästä tarkastusasemasta kuoltuaan, ja keltaiset laamarohdot, joilla Kuzco voi rynnistää hurjaa vauhtia. Viinirypäleitä keräämällä saa syljettäviä siemieniä, joilla voi vaikkapa ampua vihollisia. Kaikkea kerättävää löytyy kentistä runsaasti, mikä hieman helpottaa peliä. Tarkastusasemia on ainakin pelin alkupuolella todella paljon. Kuzco voi ottaa viisi osumaa ennen kuolemista, mutta elämän täydennystä löytyy myös vähän liiankin helposti. (Tosin täytyy muistaa, että peli on tehty lapsille...) 

Vaikeuttakin pelistä löytyy. Keisarin uudet kuviot on tasohyppely, jossa on runsaasti tasoja, joilla hypitään. Osa puzzleista on raivostuttavasti ajoitettu, mihin ainakin itsellä palaa nopeasti hermot. Kuzcoa on helppo ohjata, mutta osa kentistä on siitä huolimatta vaikeita. Eräässä kentässä esimerkiksi pitää sylkeä siemenillä pienikokoisiin maalitauluihin, jotta saa aikarajoitteisen tason ilmestymään. En ole tällaisen pikkutarkan tehtävän fani. Pienenä myöskin pelkäsin kuollakseni erään kentän hitaasti hahmoa seuraavaa kummitusta. Tympeimpiä kenttiä ovat kuitenkin ne, joissa pitää hiippailla Yzman vartijoiden ohi. Ja kun jäät kiinni... ”DEMONILAAMA!”

Jokikentät ovat ihan mukavia, mutta niitä on liikaa.

Itse pelasin Keisarin uudet kuviot suomeksi, mutta katsomani YouTube –videot olivat englanninkielisestä versiosta. Ääninäyttely toimii mielestäni molemmilla kielillä, mutta tottakai suomenkielinen on mielestäni nostalgisempi. Pelin huumori yrittää jäljitellä elokuvaa, muttei oikein pääse samalle tasolle. Pelin hahmot yrittävät kertoa vitsiä, kuten ”Laamat hyppivät käyttämällä hyppynappia, mutten tiedä mikä hyppynappi on.” Usein tämä tuntuu enemmänkin väkisin väännetyltä, kuin hauskalta. Onneksi hämähäkin verkkoon jumittunut kärpänen ja kävelykepin kanssa kävelevä vanhus pelastavat tilanteen hauskoilla puheillaan.

Pelissä on mukavasti uutta sisältöä, kuten esimerkiksi vuoristokentät, joissa kiipeillään vaarallisilla silloilla ja väistellään valtavia pyöriviä kiviä. Uusia hauskoja hahmoja on myös mukana. Vuoriston lintumies ja alushousunsa kadottanut palatsin asukki ovat hämmentäviä, mutta huvittavia. Yzman bossitappelut ovat hervottomia ja kekseliäitä. Lisää puhtia peliin tuo silloin tällöin ilmestyneet muodonmuutosrohdot, joilla voi muuttua joko kilpikonnaksi, sammakoksi tai jänikseksi. 

Viidakko on mukava paikka seikkailla.

Pelissä on ihana lattaritunnelma, jota siivittää loistava soundtrack. Suosikkiraitojani ovat öisen viidakon melankoliset melodiat ja sammakko-muodonmuutoksen jälkeiset groovet. Musiikki luo 80% pelin tunnelmasta, ja siinä on onnistuttu. Öisissä kentissä on täysin eri fiilis kuin päivällä, ja palatsin ja katakombien eri osien musiikki vaihtelee mukavasti.

Kaupunki on hiljainen öisin.

Kaikesta huolimatta Keisarin uudet kuviot on peli, jota tykkään katsella jälkikäteen YouTubesta, mutten välttämättä aivan heti halua pelata uudestaan. Siinä on yksinkertaisesti liikaa raivostuttavia kenttiä.  Olen kiitollinen saamastani pelikokemuksesta, mutten ymmärrä miten jaksoin pienenä pelata pelin läpi monta kertaa. Jos kuitenkin tällainen supertasohyppely innostaa lukijoita, niin hankkikaa peli. On siinä kuitenkin runsaasti huumoria ja hämmentäviä tilanteita.

Joskus lapsuuden pelimuistot ovat parhaita. Keisarin uudet kuviot oli silloin kova juttu. Monet tunnit sitä pelattiin, ja kaverit seurasivat vierestä. Elokuvan faneille peli on hyvä kokemus. Jos pelin saat jostain käsiisi (varsinkin suomenkielisenä) niin kannattaa sitä ainakin yrittää!

- Lissu