Borderlands (2009)

Tälläisen pitkän ”kesälomatauon” jälkeen, on hyvä palata pelien kummaan maailmaan. Ainakin omia lomia ja työntäyteistä elämää voi sanoa jotenkin järkeenkäypäksi tekosyyksi blogihiljaisuudelle omalta osaltani. Ja koska aikomukseni oli jo kirjoittaa teksti aikoja sitten, ajattelin kirjoittaa sen pelistä, jonka pelaamisen aloittamisen aloitin erittäin paljon myöhemmin kuin muut. Missasin siis jälleen hypejunan. Kaikki ympärilläni olivat aina kehuneet kyseistä peliä, mutta itse aikoinaan läppärini (tai vanhempaakin vanhemmista käytetyistä osista kasatusta pöytäkoneesta) kanssa olin skipannut kyseisen pelin.  Kun vihdoin sain aikaseksi aloitettua pelin (oisko ollu vuoden 2012 kesällä tai syksyllä) oli peli jo kerennyt olla markkinoilla 3 –vuotta. Pelin julkaisu Euroopassa tapahtui PC:lle 30.10.-09 ja PS3:lle 23.10.-09. Pelin kehitti Gearbox ja julkaisi 2K.

Ehkä tunnetuin kuva pelistä

Ennen Borderlandsia en ollut pahemmin pelannut räiskintäpelejä, sillä olin enemmän ollut tähän mennessä strategia/fantasiapelaaja. Mitä nyt veljen koneella joskus jotain Call of Dutya yksikseni mäiskinyt. Tähän nyt varmaan voisi luetella pari muutakin peliä, mutta 5-15min kokeiluja ei varmaan voi sanoa kuin huonoksi yritykseksi. Sanottakoon ampumistaidoistani näin: en olisi osunut edes ladon seinään vaikka se lato olisi ollut naaman edessä metrin etäisyydellä. Borderlands oli minulle ”gatewaygame”, jonka avulla siirryin myös enemmän muihinkin räiskintäpeleihin. En siis enää vain taistellut taikamiekoilla lohareita vastaan ja ratkonut vaikeita pähkinöitä, sillä räiskinnästä sai ihan yhtä paljon iloa kuin näistäkin. Eikä tarvinnut käyttää pikkuruisia olemattomia kahta aivosoluani vaikeiden arvoitusten ratkontaan.

Borderlandsissa minua kiinnosti tämän sarjakuvamainen ulkonäkö, eikä pelistä kyllä huumoriakaan puutu.  Peliin on lätkäisty hulvattomia hahmoja, joista ehdoton kunniamaininta kuuluu cl4p-tp:lle eli Claptrapille. He, ketkä vihaavat kyseistä hahmoa voivat nyt kuvitella tuiman katseeni heitä kohtaan.

Pidin myös Borderlandsissa siitä, että siinä oli sellainen roolipeliaspekti. Pystyt valitsemaan millä hahmolla pelaat, sillä eri hahmoilla on eri taitoja.  Tähän peliin on saatu 4 hahmoa, jonka väliltä voit valita: Mordecai (hunter), Roland (soldier), Lilith (siren) & Brick (berserker). Kun ensimmäistä kertaa itse pelasin, muistaakseni pelasin Brickillä, sillä olen aina pitäny ns. ”raskaammista” hahmoista jos minulle on annettu valinnanvaikeus ja –oikeus.

Lunaticit, nuo pelin ihastuttavimmat hahmot <3

Mutta sitten itse astiaan, eli peliin. Borderlands sijoittuu Pandora nimiselle planeetalle, jonka maailma on tyypiltään post-apokalyptinen.  Ennen pelin tapahtumia Atlas Corporation on löytänyt Prometheus –planeetan läheltä Vaultin, joka tarun mukaan sisältää kehittynyttä avaruusteknologiaa. Tämä tieto herätti tietenkin mielenkiinnon myös kilpailevien yritysten silmissä (mm. Dahl Corporation). Pandora –planeetalla on löydettiin samankaltaisia alueita, jotka muistuttavat jo aiemmin Pandorasta löydetyn Vaultin aluetta. Atlas ei kuitenkaan tiennyt, että planeetta oli talvisyklissä ja kevään tullen kaikki pahat monsterit tulevat koloistaan ulos. Atlas ei myöskään löydä planeetalta kehittynyttä teknologiaa ja hylkää sen. Samalla Dahl Corporation ja heidän sponsoroimat asuttautumisalukset tulevat planeetalle mineraalien perässä. Dahl Corp. ei kuitenkaan unohda mahdollista Vaultin olemassa oloa, vaan alkaa myös etsiä sitä mineraalibisneksen sivussa. Dahlin Patricia Tannis, xeno-arkeologi, löytää tietoa mahdollisesta Vaultista, mikä taas houkutteli Atlasin sotilasjoukot planeetalle. Tämä synnytti sodan planeetalle, ja sen vuoksi rikkaat jättävät planeetan ja köyhät jäävät jälkeen (köyhät kyykkyyn!). Lähtiessään planeetalta Dahl Corp. vapauttaa jengit ja rikolliset planeetalle.

Pala pelin karua maisemaa

Tästä pääsemmekin itse pelissä tapahtuvaan tarinaan. En nyt ruodi juonta hirveän tarkasti, sillä se on parempi itse kokea. Sinä olet onnenonkija (vault hunter), jonka tehtävänä on löytää Vaultiin avain. Ikävä kyllä tämä avain ei ole yhtenä palasena vaan se on levitelty palasina pitkin Pandoraa. Eikä sinulla ole aikaa hukattavaksi, sillä vaultin saa auki vain 200 vuoden välein. Saat kuitenkin avuksesi  Tanniksen lisäksi mm. Guardian Angelin (radion kautta apua antava täti), Cl4p-tp:n (tuttavallisemmin Claptrap) ja muita hullunkurisia hahmoja, joiden avulla löydät kaksi palasta. Kolmas kuitenkin tuottaa ongelmia, sillä juonenkäänne tulee peliin mukaan. Lähes kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen.  Tulet huijatuksi ja yhteydet muuhun maailmaan katkaistaan.  Noh, mutta kuten arvata saatamme, meidän oma onnenonkijamme selvittää nämä ongelmat ja painaa höyryjunan lailla eteenpäin kohti uusia vaikeuksia. Uusia vaikeuksia kuitenkin tulee ja käykin niin, että päävihollisesi Steele saa koko avaimen itselleen.  Kuten arvata saattaa, päähenkilömme saapuu hieman liian myöhään Vaultille, sillä Steele oli juuri kerennyt avaamaan sen. Eikä Vaultia ole täytetty avaruusteknologialla ja aarteilla kuten tarina oli kertonut. Vaultissa on jättimäinen hirviö nimeltä Destroyer. Tämä monsteri tappaa Steelen ja hänen joukkionsa. Sinä päästät monsterin päiviltä sekä suljet Vaultin tämän veriteon jälkeen.  Guardian Angel selittää sinulle kuinka avaruusoliot olivat tehneet Vaultit vankiloiksi näille suurille monstereille. Hän myös pahoittelee, että ei kertonut tätä aiemmin sillä tapahtumien piti kulkea juuri näin. Typerä nainen... Hahmon puolesta voin kysyä vain, että olisiko pieni vinkki ollut edes hyvä?

Pelisarjan ensimmäinen osa päättyy tähän ja toinen aloittaa oman tarinansa tästä. Vaikka ensimmäinen peli päättyikin juonellisesti,  on se saanut neljä lisäosaa. Nämä lisäosat sisältävät pieniä tarinan pätkiä ja/tai haasteita pelattavaksi. Jokaisen lisärin tarina kehkeytyy jonkin pääpelissä olevan hahmon ympärille. Nämä lisärit ovat mukava lisä peliin, ja pelaaja itse saa paremman käsityksen pelin hahmoista ja heidän taustoistaan. Ja kuten aiemmin mainitsin, pelisarjasta on kolme osaa. Ehkä tulen vielä kirjoittamaan myös niistäkin. Ehkä en. Aika näyttää ;)

Over ’n’ out

-murmu